Elämää sokean koiran kanssa

Joidenkin ihmisten mielestä, tämä blogi ja sen kirjoitukset, antavat minusta negatiivisen tuntuisen ihmisen kuvan. Sehän ei tietysti ole tarkoitus, vaikka omia mielipiteitäni täällä kerron. Netin välityksellä on vaan hankala saada äänensävyjä yms esille ja kirjoitukset voivat vaikuttaa melko tylyiltä! Korjatakseni asian (kovasti ainakin yritän :) ), niin seuraavaksi tuleekin hyvän mielen-postaus!

Eli minkälaista eläminen sokean koiran kanssa on, toisin sanoen, miniatyyri rottweiler Untamon kanssa :).

Ihmiset ovat välillä kyselleet, että eikö se ole kamalan vaikeeta ja rajoittavaa elää sokean koiran kanssa ja onko  järkeä pitää sitä elossa.

Voin kertoa kaikille ihmettelijöille, että meitin Unto, Unikeko, Untamo, Untsi, Puntsi, TunTun, on niin kova matami, että se menee kuin reikä päässä ympäri maita ja mantuja ja harva ulkopuolinen tajuaa, että koirassa on jotain vikaa, ellen siitä erikseen mainitse. Koska Unto on ollut sokea jo syntymästä lähtien, niin se on oppinut näkemään kuulon ja hajuaistin avulla ja voin kertoa, että se liikkuu ketterämmin metsässä, risukossa, vedessä yms, kuin suurin osa normaaleista koirista. Ja se rohkeus, tarmo, vauhti, voima, notkeus ja sisu, jota koirasta löytyy, on jotain aivan käsittämätöntä.

Tietysti nämä samat omaisuudet, tuovat myös omat haasteensa, koska Unto on täyttä häkää menossa myöskin sille uusissa paikoissa ja koska on osoittanut ettei pelkää juurikaan mitään, niin siltä puuttuu  itsesuojeluvaisto :). Tämän takia Unto saa olla vapaana vain meidän lenkkimetsässä ja muutamassa muussa tutussa paikassa, ettei vahinkoja satu. Koska uskokaa pois, tuo koira juoksee ja LUJAA! Ja kun se lähtee juoksemaan, sitä ei pysäytä mikään!

Silloin kun Untamo oli siinä iässä, että silmät aukesi ja pennut rupesivat tutkimaan ympäristöään, huomasin heti että koirassa on jotain vikaa. Se eksyi usein muusta laumasta ja oli semmoinen oman tien kulkija. Ja ei mennyt kauaa ennenkuin totesin, että koira on sokea. Annettiin Untolle armonaikaa sen verran, että nähtiin että kuinka se kehittyy ja reagoi ympäristöön kasvaessaan. Jos se olisi osoittanut arkuutta, pelokkuutta yms. niin se olisi lopetettu. Mutta koska täpäkkä luonne rupesi löytymään ja vaikka Unto jäi muiden jalkoihin, niin se piru vie vaan rupes tappeleen takaisin ja hakeen omaa paikkaansa laumassa, niin todettiin, että siitä on eläjäksi. Ostajia olisi löytynyt pilvinpimein tuolle pikkuperkeleelle, mutta, oma luonne ei vaan anna periksi, myydä tai antaa tuollaista eteenpäin :). Joten, tänne jäi ja mihinkään ei ole lähdössä!

Mutta, kaikilla asioilla on tietysti myös huonot puolensa ja niin on Untollakin. Vaikka Unto on kovin ihmisrakas, niin kaikkia ihmisiä se ei hyväksy. Se logiikka minkä mukaan Untsi valitsee ne ihmiset jotka se hyväksyy, ei ole valjennut meille, joten tämän takia ollaan erityisen varovaisia silloin, kun se on vieraitten ihmisten seurassa. Suurin osa ihmisistä otetaan riemulla vastaan, mutta nämä muut…Unto käy haistamassa niitä, rupeaa murisemaan ja jos vieras ei peräänny, niin seuraavaksi tulee valehyökkäys. Jos vieras ei edelleenkään siirry tai tekee jopa sen uhkarohkean vedon, että sekä koiran että ihmisen kiellosta huolimatta, koskee koiraan, niin silloin se hyökkää. Tämän takia ihan pienimmät lapset eivät saa olla tekemisissä Unton kanssa, Unton arvaamattoman luonteen takia.

Myöskin vieraat koirat ovat punainen vaate, koska Unto ei osaa lukea tai puhua koiraa niin hyvin. Oma lauma on hyväksynyt Unton tuollaisena ja Untolla on selvät sävelet itsellään lauman kesken. Aivan vieraitten koirien kanssa, ei Unikeko saa olla tekemisissä, koska hyökkää välittömästi päälle. Mutta muutaman tapaamiskerran jälkeen, voi niitä pitää vapaana keskenään, ilman että Untsi hyökkii päälle. PAITSI, jos tämä toinen tulee härkkimään, niin tilanne räjähtää heti.

Ja mitä kokoon tulee, Unto on lakannut kasvamasta jo muutama kk takaperin ja on jämähtänyt senttilukemaan, 53. Joten on todellinen kääpiörottweiler :D. Mutta kaikista vajavaisuuksistaan huolimatta, Unto on meille elämääkin suurempi koira ja persoonallisuus ja toivon että monia hyviä yhteisiä vuosia olisi vielä edessä <3

Mari Rantala / Kennel Rottdames

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>